Koronavirus, joka tunnetaan myös nimellä COVID-19, on mullistanut elämämme viime vuosina. Yksi suurimmista huolenaiheista on ollut tartuntariski – milloin sairastunut henkilö lakkaa olemasta tartuttava eli milloin korona ei enää tartu? Tämä kysymys on tärkeä, koska se vaikuttaa siihen, kuinka kauan meidän on noudatettava eristystoimenpiteitä ja milloin on turvallista palata normaaliin elämään. Tässä artikkelissa pureudumme syvälle tähän aiheeseen ja tarkastelemme, mitkä tekijät vaikuttavat koronaviruksen tarttuvuuteen ja milloin tartuntariski katoaa.
Mikä vaikuttaa koronaviruksen tarttuvuuteen?
Koronaviruksen leviämiseen vaikuttaa monia tekijöitä, joten sen tarttuvuus ei ole yksiselitteinen. Ensimmäinen asia, joka on syytä huomioida, on se, että henkilön tartuttavuus alkaa usein jo ennen kuin oireet ilmenevät. Tämä tarkoittaa, että henkilö voi levittää virusta tietämättään, mikä tekee viruksen hallinnasta haastavampaa.
Oireiden voimakkuus ja kesto vaikuttavat myös tartuttavuuteen. Yleisesti ottaen tartuttavuus on suurimmillaan ensimmäisten päivien aikana oireiden alkamisesta ja vähenee sen jälkeen asteittain. Erityisesti voimakkaat oireet, kuten yskä ja kuume, voivat lisätä viruksen leviämistä hengitysilman kautta. Myös viruksen eri variantit, kuten Delta ja Omicron, ovat osoittautuneet eri tavoin tartuttaviksi, mikä tekee tartuttavuuden arvioinnista entistä haastavampaa.
Milloin sairastunut ei enää ole tartuttava?
Tartuttavuuden päättymiselle ei ole olemassa yhtä selkeää sääntöä, mutta yleisesti ottaen voidaan sanoa, että henkilö ei ole enää merkittävästi tartuttava noin 10 päivän kuluttua oireiden alkamisesta, edellyttäen että oireet ovat lieventyneet ja kuumetta ei ole ollut viimeisen vuorokauden aikana ilman lääkitystä. Tämä perustuu Maailman terveysjärjestön (WHO) ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) suosituksiin, jotka pohjautuvat laajoihin tutkimuksiin.
On kuitenkin tärkeää huomioida, että tartuttavuuden kesto voi vaihdella henkilön immuunijärjestelmän tilan ja taudin vakavuuden mukaan. Esimerkiksi vakavasti sairastuneet tai immuunipuutteiset henkilöt voivat olla tartuttavia pidempään.
Koronatesti ja tartuttavuuden arviointi
Koronavirustestit, kuten PCR- ja antigeenitestit, ovat keskeisiä työkaluja tartuttavuuden arvioinnissa. Positiivinen PCR-testi osoittaa, että virus on yhä läsnä elimistössä, mutta se ei välttämättä tarkoita, että henkilö on edelleen tartuttava. PCR-testit voivat nimittäin havaita viruksen RNAvielä pitkään sen jälkeen, kun aktiivinen tartuttavuus on päättynyt.
Antigeenitestit ovat tarkempia nykyisen tartuttavuuden arvioinnissa, sillä ne havaitsevat viruksen aktiivisen replikaation elimistössä. Jos antigeenitesti on negatiivinen, tartuntariski on pieni, mutta ei täysin poissuljettu, varsinkin jos henkilöllä on edelleen oireita.
Vaikuttaako rokotus tartuttavuuteen?
Rokotukset ovat osoittautuneet erittäin tehokkaiksi vähentämään sekä koronavirustartuntoja että vakavia tautimuotoja. Mutta vaikuttaako rokotus siihen, kuinka tartuttava henkilö on? Lyhyesti sanottuna kyllä. Rokotetut henkilöt ovat vähemmän alttiita saamaan vakavan COVID-19-taudin ja heillä on myös pienempi riski levittää virusta eteenpäin.
Rokotus auttaa elimistöä torjumaan virusta tehokkaammin, mikä vähentää viruksen määrää hengitysteissä. Tämä tarkoittaa, että vaikka rokotettu henkilö saisi tartunnan, hänen tartuttavuutensa on huomattavasti vähäisempi kuin rokottamattomilla. Tämä on erityisen tärkeää, kun pyritään suojelemaan haavoittuvia ryhmiä ja vähentämään viruksen leviämistä yhteisössä.
Korona ja pitkäaikainen tartuttavuus: Mitä tiedämme?
Koronaviruksen pitkäaikainen tartuttavuus on vielä osittain tuntematon alue, mutta tiedämme jo, että ”Long COVID” eli pitkittynyt COVID-19 voi aiheuttaa oireita, jotka jatkuvat viikkoja tai kuukausia infektion jälkeen. On kuitenkin tärkeää huomata, että pitkäaikaiset oireet eivät yleensä liity viruksen aktiiviseen replikaatioon, vaan ne johtuvat usein immuunijärjestelmän reaktioista.
Suurin osa Long COVID -potilaista ei ole enää tartuttavia, vaikka heillä olisi edelleen oireita. Tämä johtuu siitä, että oireet eivät johdu viruksen aktiivisesta läsnäolosta elimistössä. Tutkimukset jatkuvat, mutta toistaiseksi ei ole näyttöä siitä, että henkilöt olisivat tartuttavia kuukausia infektion jälkeen.
Milloin yhteisö on turvassa?
Yhteisön turvallisuus koronavirusta vastaan riippuu monista tekijöistä, kuten rokotekattavuudesta, viruksen leviämisestä ja tartuntatautien hallintatoimenpiteistä. Yksi tärkeimmistä käsitteistä yhteisön suojelemiseksi on laumasuoja.
Laumasuoja saavutetaan, kun riittävän suuri osa väestöstä on immuuni joko rokotuksen tai aiemman tartunnan kautta. Tämä estää viruksen leviämisen yhteisössä, koska tartuntaketjut katkeavat ennen kuin ne ehtivät levitä laajasti. Erittäin tarttuvien varianttien, kuten Omicronin, osalta tarvitaan suurempi osa väestöstä suojattuna laumasuojan saavuttamiseksi.
Päätelmä
Koronaviruksen tartuttavuus loppuu yleensä noin 10 päivän kuluttua oireiden alkamisesta, jos oireet ovat lieventyneet ja kuumetta ei ole ollut viimeisen 24 tunnin aikana. Rokotuksilla on keskeinen rooli viruksen leviämisen hillitsemisessä ja yhteisön suojaamisessa. Rokotettujen henkilöiden tartuttavuus on huomattavasti pienempi kuin rokottamattomilla, ja tehosterokotukset ovat tärkeitä suojaamaan yhteisöä.
