Lemmikkivakuutus on lompakon pelastusrengas

Lemmikkivakuutus

Koirat ja kissat ovat nykyään rakkaita perheenjäseniä, joiden hyvinvointiin panostetaan aivan yhtä suurella vakavuudella kuin omaan terveyteen. Ne ovat kuitenkin myös niitä perheenjäseniä, jotka saattavat täysin varoittamatta nielaista kokonaisen villasukan tai hypätä kirjahyllystä suoraan olohuoneen lasipöydän läpi.

Nykypäivän eläinlääketiede on kehittynyt valtavasti, ja klinikalla osataan korjata lähestulkoon mitä vain. Kääntöpuolena on se, että kun eläinlääkäri tulostaa pitkän viikonlopun päivystysleikkauksen loppulaskun, oma sykkeesi saattaa vaatia välitöntä defibrillaattoria. Tavallinenkin käynti maksaa äkkiä satasia, ja vaativammat operaatiot vievät tililtä pienen käytetyn auton verran käteistä. Ratkaisu tähän lompakkoa uhkaavaan venäläiseen rulettiin on lemmikkivakuutus.

Mistä oikeastaan maksat?

Käytännössä lemmikkivakuutus on vedonlyöntiä vakuutusyhtiön kanssa siitä, pysyykö eläimesi ehjänä. Se ei silti ole mikään pohjaton taikaseinä, vaan peliin astuvat välittömästi vakuutusmäärä ja omavastuu.

Vakuutusmäärä on se absoluuttinen katto, johon asti yhtiö suostuu viulut maksamaan. Jos katto on säädetty liian matalalle, isompi ortopedinen operaatio jättää sinut silti asumaan telttaan. Omavastuu taas pitää huolen siitä, että lompakkosi kevenee edes hieman joka ainoalla käynnillä – joko kiinteän summan, tietyn prosenttiosuuden tai näiden kahden pirullisen yhdistelmän verran.

Lisäksi koiralle kannattaa usein ottaa vastuuvakuutus. Se pelastaa päivän, kun silitystä hakeva tanskandoggisi sattuu kaatamaan naapurin kalliin sähköpyörän. Kissanomistajat puolestaan usein kuvittelevat, että sohvalla kehräävä sisäkissa on turvassa kaikelta. Todellisuudessa myös se tyynyllä nukkuva asunnon valtias voi saada äkillisen virtsatietukoksen.

Ole ajoissa liikkeellä, tai itke ja maksa

Moni suomalainen herää vakuutuksen tarpeeseen vasta siinä vaiheessa, kun kissa oksentaa kolmatta päivää tai koiran takajalka roikkuu velttona. Silloin on auttamatta liian myöhäistä. Vakuutusyhtiöt eivät ole hyväntekeväisyysjärjestöjä; ne eivät siis todellakaan korvaa vaivoja, jotka ovat alkaneet ennen sopimuksen voimaantuloa. Vakuutus kannattaa ehdottomasti hoitaa kuntoon silloin, kun pentu on vielä viaton, terve ja tuoksuu maitohampaalta. Yhtiöillä on piinallisia ikärajoja ja karenssiaikoja. Seniorikoiralle laajan uuden turvan saaminen on yhtä todennäköistä kuin lottovoitto ilman kuponkia.

Pienellä präntätty – yhtiön suojakilpi

Mainoskuvissa kultainennoutaja juoksee onnellisena kukkaniityllä, mutta totuus piilee aina ehtojen harmaassa massassa. Yhtiöiden logiikka on lahjomaton:

  • Hammashoito: Jos koira katkaisee hampaansa kiveen, kyseessä on tapaturma ja korvaus heltiää. Jos hampaat taas putoavat hoitamattomuuttaan hammaskiven painosta, maksat kaiken itse.
  • Geenilotot: Jos hankit muotioikusta rodun, jolla on valmiiksi hengitysvaikeuksia tai lonkat kuin saranaongelmaisessa ovessa, yhtiö pesee kätensä synnynnäisistä vioista.
  • Käytöstavat: Jos lemmikkisi tarvitsee kallonkutistajaa, korvausta on turha odottaa.

Katoamisturva ja etäeläinlääkärit

Jos omistat metsästyskoiran tai Houdinin lailla karkailevan ja aidan ali kaivautuvan yksilön, katoamisturva on harkinnan arvoinen. Koiran katoaminen on henkisesti raskasta, ja vaikka vakuutusraha ei tuo karvaista karkuria takaisin pimeästä metsästä, se auttaa edes taloudellisen menetyksen paikkaamisessa, jos etsinnät päättyvät tuloksettomina.

Halvin vakuutus on harvoin paras, joten vertailu kannattaa aina. Jos kuulut niihin, jotka roudaavat näyttelykoiraansa viikonloppuisin pitkin Pohjoismaita, ulkomaan lisäturva on elinehto. Ruotsalainen eläinlääkärilasku ei nimittäin ole yhtään sen halvempi kuin suomalainenkaan. Moniin vakuutuksiin kuuluu nykyään onneksi myös näppärä etäeläinlääkäri. Se on loistava keksintö lauantai-iltana, kun joudut pohtimaan, onko koiran ripuli hengenvaarallista vai johtuuko se vain ojanpohjalta löytyneestä mysteerimakkarasta.

Kyse on mielenrauhasta

Jos perinteisten vakuutusyhtiöiden ehtoviidakko ja loputtomat porsaanreiät saavat lähinnä omat karvasi nousemaan pystyyn, on markkinoille ilmestynyt onneksi myös moderneja haastajia, kuten Furro. Furro tarjoaa perinteisen mallin tilalle suoraviivaisempaa ja läpinäkyvämpää vaihtoehtoa lemmikin terveyden turvaamiseen. Se on kuin raikas tuulahdus niille omistajille, jotka haluavat ymmärtää yhdellä silmäyksellä, mistä todella maksavat – ilman, että joutuvat palkkaamaan lakimiestä tulkitsemaan ehtojen pienellä präntättyä osiota juuri silloin, kun koira istuu päivystyksessä sulattamassa syömäänsä legopalikkaa.

Mikko

Saatat pitää

Kategoriat