Resilienssi tarkoittaa psyykkistä joustavuutta, selviytymiskykyä ja kykyä palautua vaikeista tilanteista. Se auttaa ihmistä sopeutumaan muutoksiin, säilyttämään toimintakykynsä vastoinkäymisten keskellä ja löytämään uuden suunnan silloin, kun elämä ei etene suunnitelmien mukaan.
Resilienssi ei tarkoita, että vaikeudet pitäisi ohittaa nopeasti tai että kaikesta olisi selvittävä yksin. Suru, pelko, pettymys ja väsymys ovat luonnollisia reaktioita. Joustavuus näkyy siinä, että ihminen pystyy ajan, tuen ja omien voimavarojensa avulla jatkamaan eteenpäin.
Mitä resilienssi tarkoittaa?
Resilienssillä tarkoitetaan kykyä mukautua muutoksiin ja palautua kuormittavista kokemuksista. Sitä voidaan kuvata myös henkisenä kriisinkestävyytenä.
Resilientti ihminen ei välttämättä palaa vaikean kokemuksen jälkeen täysin ennalleen. Kokemus voi muuttaa hänen arvojaan, ihmissuhteitaan tai tulevaisuuden suunnitelmiaan. Palautuminen tarkoittaakin usein uuden tasapainon löytämistä muuttuneessa tilanteessa.
Jos ihminen esimerkiksi menettää työnsä, resilienssi voi näkyä kykynä käsitellä pettymystä, hakea apua ja ryhtyä vähitellen etsimään uutta suuntaa. Tilanne saa tuntua vaikealta. Olennaista on, ettei ihminen jää sen kanssa pysyvästi yksin.
Resilienssi ei tarkoita kovuutta
Resilienssi sekoitetaan joskus siihen, että ihmisen pitäisi kestää kaikki valittamatta. Todellisuudessa jatkuva venyminen ja omien tarpeiden sivuuttaminen voivat johtaa uupumiseen.
Psyykkisesti joustava ihminen osaa tarvittaessa pysähtyä, muuttaa suunnitelmiaan ja asettaa rajoja. Hän voi tunnistaa, ettei selviä tilanteesta yksin, ja pyytää apua läheiseltä tai ammattilaiselta.
Avun pyytäminen ei ole heikkoutta. Se on tärkeä osa resilienssiä. Toisinaan paras ratkaisu ei ole yrittää jaksaa enemmän, vaan vähentää kuormitusta tai poistua haitallisesta tilanteesta.
Onko resilienssi synnynnäinen ominaisuus?
Ihmisten välillä on eroja siinä, kuinka herkästi he reagoivat stressiin ja kuinka nopeasti he palautuvat kuormituksesta. Resilienssi ei silti ole pelkästään synnynnäinen ominaisuus.
Se kehittyy elämän aikana kokemusten, ihmissuhteiden ja ympäristön vaikutuksesta. Turvallinen kasvuympäristö, luotettavat aikuiset ja mahdollisuus harjoitella ongelmanratkaisua tukevat lapsen selviytymiskyvyn rakentumista.
Myös aikuisena voi vahvistaa omaa resilienssiään. Aikaisemmat kokemukset auttavat tunnistamaan, millaiset toimintatavat ja ihmiset ovat vaikeina aikoina hyödyllisiä.
Resilienssin määrä voi vaihdella eri elämäntilanteissa. Ihminen saattaa selvitä yhdestä suuresta muutoksesta hyvin, mutta väsyä toisessa tilanteessa. Pitkittynyt stressi, sairaus, univaje ja useat samanaikaiset huolet heikentävät kenen tahansa voimavaroja.
Miten resilienssi näkyy arjessa?
Arjen resilienssi koostuu usein pienistä teoista. Se ei välttämättä näytä ulospäin poikkeukselliselta vahvuudelta.
Resilienssi voi näkyä esimerkiksi siinä, että ihminen:
- tunnistaa ja hyväksyy omat tunteensa
- pyytää apua tarvittaessa
- mukauttaa suunnitelmia muuttuneeseen tilanteeseen
- pitää kiinni tärkeimmistä arkirutiineista
- keskittyy asioihin, joihin voi vaikuttaa
- antaa itselleen aikaa levätä
- uskaltaa yrittää uudelleen epäonnistumisen jälkeen
- säilyttää toivoa vaikeuksia vähättelemättä
Joustava ihminenkin voi olla surullinen, vihainen tai epävarma. Resilienssin tarkoitus ei ole poistaa vaikeita tunteita, vaan auttaa elämään niiden kanssa ja löytämään vähitellen keinoja edetä.
Sosiaalisen tuen merkitys
Turvalliset ihmissuhteet ovat yksi resilienssin tärkeimmistä rakennusaineista. Kuunteleva läheinen, kannustava työtoveri tai luotettava ammattilainen voi auttaa näkemään tilanteen uudesta näkökulmasta.
Tuki voi olla keskustelua ja läsnäoloa, mutta myös käytännöllistä apua. Vaikeassa tilanteessa ihminen voi tarvita esimerkiksi lastenhoitoapua, taloudellista neuvontaa tai tukea palveluihin hakeutumisessa.
Kaikilla ei ole samanlaista tukiverkostoa. Siksi myös koulujen, työpaikkojen, sosiaalipalvelujen ja terveydenhuollon toimivuus vaikuttaa ihmisten resilienssiin.
Miten resilienssiä voi vahvistaa?
Resilienssiä ei voi rakentaa yhdellä harjoituksella. Se vahvistuu vähitellen arjen valintojen, ihmissuhteiden ja kokemusten kautta.
Huolehdi palautumisesta
Uni, säännöllinen ravinto, liikkuminen ja lepo tukevat psyykkistä jaksamista. Väsyneenä ongelmat tuntuvat tavallista suuremmilta ja ratkaisujen löytäminen vaikeutuu.
Palautumista voivat tukea myös rauhalliset hetket, mielekäs vapaa-aika, luovuus ja luonnossa liikkuminen.
Keskity asioihin, joihin voit vaikuttaa
Vaikeassa tilanteessa kaikkea ei voi hallita. Silloin kannattaa etsiä yksi mahdollinen seuraava askel.
Se voi olla puhelun soittaminen, ajan varaaminen, päivärytmin laatiminen tai keskustelun aloittaminen. Pienikin teko voi palauttaa tunnetta siitä, ettei tilanne ole täysin hallitsematon.
Muista aikaisemmat selviytymiskokemukset
Aiemmista vaikeuksista voi löytyä hyödyllisiä vihjeitä. Kannattaa miettiä, mikä silloin auttoi, keneltä sai tukea ja mitä omia vahvuuksia käytti.
Tarkoituksena ei ole vähätellä nykyistä tilannetta. Aikaisempien kokemusten muistaminen voi kuitenkin vahvistaa luottamusta siihen, että käytettävissä on jo opittuja selviytymiskeinoja.
Harjoittele joustavaa ajattelua
Stressaantuneena mieli voi tehdä jyrkkiä päätelmiä, kuten ”mikään ei onnistu” tai ”tilanne ei muutu koskaan”. Joustava ajattelu auttaa löytämään muitakin näkökulmia.
Vaikeuksia ei tarvitse selittää myönteisiksi. Voi kuitenkin pohtia, mikä on juuri nyt hankalaa, mikä on edelleen kunnossa ja millainen ratkaisu olisi tässä tilanteessa riittävän hyvä.
Pyydä apua ajoissa
Avun pyytäminen on keskeinen resilienssitaito. Läheinen tai ammattilainen voi auttaa jäsentämään tilannetta silloin, kun oma ajattelu on kuormituksen vuoksi kaventunut.
Apua voi hakea esimerkiksi terveydenhuollosta, työterveyshuollosta, sosiaalipalveluista tai tilanteeseen sopivasta neuvontapalvelusta.
Resilienssi työelämässä
Työelämässä resilienssi tarkoittaa kykyä sopeutua muutoksiin, oppia kokemuksista ja palautua kuormituksesta. Sitä tarvitaan esimerkiksi organisaatiomuutoksissa, kiireessä ja uuden teknologian käyttöönotossa.
Työelämän resilienssi ei ole vain työntekijän henkilökohtainen vastuu. Johtaminen, työmäärä ja työyhteisön ilmapiiri vaikuttavat merkittävästi siihen, kuinka hyvin ihmiset pystyvät selviytymään muutoksista.
Resilientissä työyhteisössä tietoa jaetaan avoimesti, virheistä voidaan keskustella ja apua saa ajoissa. Työn tavoitteet ovat riittävän selkeitä ja työntekijöillä on mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä.
Huonoja työoloja ei pidä perustella resilienssin vahvistamisella. Jos kuormitus on jatkuvasti kohtuutonta, myös työn rakenteita täytyy muuttaa.
Yhteisön resilienssi
Resilienssi ei koske vain yksittäisiä ihmisiä. Myös perhe, koulu, työpaikka tai kokonainen yhteiskunta voi olla resilientti.
Resilientti yhteisö pystyy toimimaan muuttuvissa olosuhteissa, tukemaan jäseniään ja palautumaan kriisin jälkeen. Yhteiskunnan tasolla tähän vaikuttavat esimerkiksi toimiva terveydenhuolto, huoltovarmuus, luotettava tiedonsaanti ja ihmisten keskinäinen luottamus.
Yhteisön selviytymiskykyä rakennetaan ennen kriisiä. Avoin yhteistyö, oikeudenmukaisuus ja turvalliset rakenteet helpottavat toimintaa silloin, kun jotain odottamatonta tapahtuu.
Milloin tarvitaan ammattilaisen apua?
Resilienssi ei poista avun tarvetta. Ammattilaisen puoleen kannattaa kääntyä, jos kuormitus jatkuu pitkään, uni häiriintyy tai tavalliset arjen tehtävät eivät enää onnistu.
Apua on hyvä hakea myös silloin, kun ahdistus, masentuneisuus tai toivottomuus alkaa hallita elämää. Tukea ei tarvitse odottaa siihen asti, että tilanne muuttuu vakavaksi.
Vahvakin ihminen voi tarvita apua. Sen vastaanottaminen on osa selviytymistä, ei merkki sen puuttumisesta.
Yhteenveto
Resilienssi tarkoittaa kykyä sopeutua muutoksiin, selviytyä vaikeuksista ja löytää uusi tasapaino vastoinkäymisten jälkeen. Se ei ole tunteettomuutta tai rajatonta kestämistä.
Resilienssi rakentuu omista taidoista, turvallisista ihmissuhteista ja ympäristön tarjoamasta tuesta. Sitä voivat vahvistaa palautuminen, joustava ajattelu, aikaisempien selviytymiskokemusten muistaminen ja avun pyytäminen.
Tavoitteena ei ole palata vaikeuksien jälkeen täsmälleen entiselleen. Usein tärkeintä on hyväksyä muuttunut tilanne, tunnistaa käytettävissä olevat voimavarat ja ottaa seuraava mahdollinen askel eteenpäin.